Kuukalenterin yhdestoista kuukausi on käärmeenkuu. Spektraalisessa positiossa Käärme on itseoikeutettu kuuvuoden sisällön kyseenalaistaja ja hajottaja. Se vapauttaa muutoksen antamalla elämänvoiman etsiä omat rajansa, törmätä niihin sekä osoittaa, mikä on säilyttämisen arvoista ja minkä kohdalla luopuminen on paras ratkaisu.
Käärme on kautta aikain ollut selviytyjä parhaasta päästä. Näin siitäkin huolimatta että niitä on enimmäkseen vihattu ja pelätty. On totta, että myrkkykäärmeen puremiin kuolee maailmanlaajuisesti paljon ihmisiä, joidenkin arvioiden mukaan vuosittain useita kymmeniätuhansia. Tieposkeen kuolleista käärmeistä ei kukaan pidä lukua. Jos käärme erehtyy tulemaan pihapiiriin, tietää sekin lähes poikkeuksetta käärmeen tuhoa. Se koetaan vaaralliseksi ja vastenmieliseksi, siitä halutaan eroon. Vaikka käärmettä on demonisoitu raamatullisista lähtökohdista asti ja pidetty paholaisen vertauskuvana, on sillä silti oikeutettu paikkansa luomakunnassa.
Käärmeelle on tosin osattu sovittaa myös parantajan viittaa. Mikäpä muukaan on kietoutunut lääketieteen symbolina tunnetun asklepioksen sauvan ympärille kuin juuri käärme. Kiinassa käärmettä on tiedetty käyttää monien sairauksien hoitamiseen jo kauan.
Käärmeen syke on kiihkeää. Se kumpuaa maan alkukantaisesta ja ajattomasta pulssista villinä, nopeana ja rytmikkäänä, kuin elämänvoiman ylä-ääneksi kohoavana äänettömänä huutona, muistuttaen viettien ja vaistojen erityisyydestä, niiden seuraamisen tärkeydestä. Tuosta huudosta voi tavoittaa niin suloista tuskaa, nautintoa kuin täyttymystäkin. Syvällä käärmeen energiassa voi tuntea olevansa kuin kohdussa, täydellisessä turvassa ja kehon viisaudessa ja tietoisuudessa. Tuossa elämän alun lämpimässä kehdossa, josta kaikki elämän fyysisyyteen liittyvät askeleet saavat kehittymisen eväänsä, ei ole muuta kuin kehossa olemisen läsnäolo ja sen kokemus.
Kieltämällä käärmeen itsessämme emme voi tavoittaa täydellistä tasapainoa kehon ja korkeamman olemuksemme kanssa ja nostaa kundaliinia, sisäistä käärmetultamme tasapainoisen luonnollisesti kaikkiin chakrakeskuksiin, vaan se heijastuu käytökseemme mm. dominoivana käyttäytymisenä ja voimankäytön korostamisena, sen ihannointina. Tällöin saatamme osoittaa rakkautta joillekin harvoille, meille tärkeille ja läheisille ihmisille, mutta emme kykene osoittamaan sitä juuri kellekään muulle. Emme edes kaikille itsestä löytämillemme puolille tai ominaisuuksille. Olemme ehdollistumisiemme vankeja. Erilaisuuden, vieraan, tuntemattoman lähestyessä käännämme esiin varautuneemman puolen ja sulkeudumme kuoreen, jonka läpi eivät mitkään myrkyt ja väärät vaikutteet pääse varmasti yllättämään. Tai näin saatamme luulla. Tosiasiassa tällöin vuodamme kypsyttämäämme myrkkyä itseemme. Sanonta; joutua maistamaan omaa lääkettään, kuvaa tässä tapauksessa hyvin kyseistä tilannetta.
Käärmeen kuuhun liittyy vahvasti myös suhde alastomuuteen, kuolemaan ja etenkin seksuaalisuuteen, sen luonnolliseen ilmaisuun. Kaikkiin näihin yhdistetään monissa kulttuureissa lukuisia tabuja. Tuntuu kuin ihmiskunnan psyykeeseen olisi sisäänrakennettu erityinen vaikeus lähestyä edellä mainittuja aiheita. Vaikka ne luonnollisina kuuluvat elämään, niiden käsitteleminen tuottaa välillä eriskummallisia ilmiöitä, jotka usein nousevat niin häpeästä kuin pelosta, ja etenkin häpeänpelosta. Kasvojen menettäminen koetaankin joissain kulttuureissa kuolemaa pahemmaksi kohtaloksi. Häpeä on tunteena hyvä pitää tarkkailun alla. Mikä vaikutusvalta sillä meihin on, mitä se estää tulemasta näkyviin?
Käärmeen kuu kehottaa rakastamaan itseään ja olemaan sinut oman fyysisyyden suhteen. Sillä nyt matkakumppaneinamme kulkevat omat aivoituksemme seksuaalisuudesta, alastomuudesta ja myös kuolemaan liittyvistä asioista. Spektraalin sointu-aseman kuukausi on jo itsessään pieni kuolema, tietoinen luovuttaminen ilman tappiomielialaa, irtautuminen jostain. Se ei voi enää edistää kasvua todemmaksi, suuremmaksi ja kauniimmaksi, ellei se luo nahkaansa ja suo itselleen mahdollisuutta uudistua, tulle siksi joka sisällään aistii olevan. Monet kolhut ja naarmut ovat lähes irrottaneet vanhan pintakerroksen. Saatamme kuitenkin itsepintaisesti roikkua tuossa vanhassa nahassa, elämän kolhuissa kipuilleen kuoren epämukavuudessa, joka ei enää kuvasta tai pue meitä tarkoituksenmukaisesti, vaan muistuttaa historiaan jäämässä olevaa itsen varjoa, kuvajaista. Muutos on kuitenkin todellisuutta. Olemme jokainen mukana siinä ja tuon muutoksen hedelmät käärmeen kuu haluaisi tuoda esiin.
Kun seuraavan kerran kohtaat käärmeen metsäpolulla, televisioruudulla tai vaikkapa unessa, huomioi ensi reaktiosi. Miten suhtaudut, kuinka tunnet ja toimit? Varovaisuus on luonnollista viisautta tiettyyn pisteeseen asti, mutta pelko, vastenmielisyys, viha tai paniikki voi kertoa jostain muusta. Toisin kuin olemme ehkä oppineet uskomaan, transformaatioportti jota käärmeen kuu raottaa meille on huomattavasti enemmän sallimisen taidon koetus fyysisellä tasolla, kuin kykyä toteuttaa kieltäymykseen tai kurinalaisuuden perustuvia ihanteita, mutta ehkä juuri sen vuoksi sillä on keinot viedä valo sinne, mihin muilla hengen metodeilla ei ole suoraa tietä tai edes mandaattia.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
