Kolmannelle Kotkan jaksolle muotoa ja kehystä rakentaa itsevallitseva sointu. Tuo kehystäminen voikin tulla tarpeeseen, sillä liian hajallaan olleet ajatukset ja aktiviteetit kaipaavat elinvoimaisuutta ja tehoja tuovia rajauksia. Asioiden ydin löytyy tiivistämällä. Tämä ei tarkoita, että itse luovuutta pitäisi suitsia, mutta mitä kauemmas idea lipuu alkuperäisen ajatuksen lähteestä, sitä tiiviimmässä paketissa sen sisältämää sanomaa pitää kuljettaa. Sirpaloituneena nuo tiedon jyvät saattavat kadota maailman melskeeseen.
Kotkakaan ei pääse pakoon näkemäänsä muutosta. Sen on lopulta palattava tietoineen takaisin arjen haasteiden keskelle. Vaikka elämänsisältö saa matkalla uusia merkityksiä ja suuntia, ei sydämen alkuperäisiä toiveita pidä unohtaa. Yhä useammin kotka pysähtyykin kysymään itseltään, miksi olen täällä, miksi teen sitä mitä juuri nyt teen? Vastaus tuohon on jo nähty, mutta kuvaa on syytä tarkentaa, jotta kynnet saa kiinni siihen mihin on tähdätty.
Kotka kamppailee siis edelleen sisäisten aggressioidensa kanssa, mutta yhä lähemmäs tulleet myötätunnon kokemukset ovat muokanneet sen ajattelutapaa ja käsitystä itsestä. Muutos on ilmoittanut olemassaolostaan. Etäisyys on voinut toimia hyvänä asioiden selkeyttäjänä ja mittakaavan laittajana, mutta tietoisuus tuon etäisyyden ylläpitämisen järkevyydestä ei enää ole itsestään selvää. Oikeastaan Kotkalla on valtava ikävä, vaikka tuon ikävän sisältöä on vaikea täsmentää tai edes hyväksy omana tunteena. Laajenemista ei kuitenkaan tapahdu enää ulospäin, vaan luotaamalla tuon ulkoisen tiedon kanssa kohti omaa sisäisyyttä.
Paluu tulevaisuudesta tähän hetkeen on tullut entistä ajankohtaisemmaksi. Tietoa ja näkemystä on kertynyt riittävästi. Ilmatilaa ei tarvitse tarkkailla enää horisontista horisonttiin, eikä sillä tarkkuudella kuin aiemmin. Maailma on paljastanut kasvonsa ja maa alkanut kutsua kotkaa. Se kutsuu tiettyjen itselle merkityksellisten osa-alueiden kautta ja epämääräinen ikävän tunne voi kummuta nyt juuri siitä, että haluaa jakaa jotain todella omaa muiden kanssa. Vaikka sydän pamppaillen ja tietäen, ettei kaikkea tuntemaansa voi koskaan selittää tai avata kaikille täysin ymmärrettävästi, mutta silti, ehkä se yksikin, joka haluaa kuunnella ja ymmärtää riittää.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
