Kymmenpäiväinen porttijatkumo vetää yhteen tzolkinmatriisin koko alkupuoliskoa, pitäen vielä hetken palloa maskuliinisemman olemuspuolen näpeissä. Jakson tehtävänä on kuitenkin antaa varsin suoraa palautetta sisällön onnistumisesta. Voitko olla tyytyväinen valitsemiisi toimintatapoihin ja käyttämiisi välineisiin? Ja etenkin, ovatko toimet olleet tuloksekkaita vai tuottaneet enemmän yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja? Mieli poimii nyt vastakaikuja joista varsinkin soraäänet erottuvat. Se työskentelee elämän antamien palautteiden parissa pohtien niin kohdatun onnen kuin epäonnen syitä ja seurauksia.
Alkanut jakso avautuu aistikartalle kuin kiitorata. Jos asiat ovat menneet suunnitellusti ja ainakin omasta mielestä puhtain paperein, sille voidaan puskea voimien tunnossa ja turbiinit hehkuen. Muussa tapauksessa äänensävyt ovat huomattavasti säyseämpiä ja profiili matalalla pysyttelevää. Mutta oletko nousemassa vain laskeutumassa, jättämässä jotain kokonaan taaksesi vai palaamassa takaisin tutuille jäljille, ehkä jonkin uudistuskykyisemmän ja elinvoimaisemman inspiraation kera? Molemmat suunnat ovat auki.
Mahdollisuudet sukeltaa syvällisemmän tiedonlähteille ovat kuitenkin porttipäivien aikana vahvistumassa, ruokkien itseluottamusta niiden kohdalla, jotka uskovat omaan asiaan sitoutumisen olevan nyt kaiken vaivan arvoista. Eli jos suuntaa vielä arpoo, niin tuumaustaukoja kannattaa pitää ja vetää henkeä, jottei ahkeruus valuisi hukkaan ainakaan hiipuvan motivaation vuoksi. Ei siis pelkkä velvollisuus ja asioille uhrautuminen, vaan juuri henkeä ja elämää inspiroivan sisällön vaaliminen on juttu, jota fyysisemmän olemisen tasapainottajaksi ollaan hakemassa. Näin olet yhä valmiimpi antamaan enemmän ja valmiimpi ottamaan myös enemmän vastaan.
Kiivas tavoitteisiin pääsy tarvitsee tuekseen viisautta kuunnella hiljaista tietoa, jota huokuu kaikkien rakenteiden ympärillä. Muuten matka voi tukehtua jo alkuunsa omaan mahtipontisuuteensa. Tarkoitushakuisuuden rinnalle porttipäivät tarjoavat kytköskohtia, kohtalonomaisia synapsisia kohtaamisia, välittämistä ja unenomaista leijumista. Halu vaikuttaa kasvaa, mutta mahdollisuudet siihen eivät välttämättä ilmene odotetulla tavalla. Tässä mielessä porttipäivät riisuvat epäolennaisesta ja laittavat mielen vaeltamaan ja tutkimaan yhtä paljon omaa asemaa ja voimien kohdistamista, kuin olemisen yleisempää tarkoitusta. Voima ja herkkyys ovat kasvamassa kiinteämmin yhteen.
Omakohtaisesti mielletty kaksijakoinen maailmankuva on tulossa kriittiselle alueelle jossa se voi täydentyä, ja lopulta myös hajota siihen lähes käsittämättömään monimuotoisuuteen, josta kaikki olemassaolon hetken lopulta syntyvät ja kuolevat. Se mitä jää jäljelle on erityisempää, sellaista, jota myös elämää suuremmaksi saatetaan kutsua.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
