Jälkimmäisen porttipäiväperiodin myötä sukellamme Tzolkinissa yhä syvemmälle feminiinisempään ajanjaksoon. Tietämisen sijaan aistikenttä herkistää antamaan painoarvoa asioiden tuntemiselle. Mikä toimii ja tekee luonnollisesti hyvää, ilman että tuijotetaan vain saavutettavissa olevia hyötynäkökohtia? Asioiden liiallisesta järkeistämisestä luopuminen voi toimia nyt keskeisenä hyvinvoinnin edistysaskeleena.
Mieli nojaa mielellään menneeseen ja vertaa saatuja kokemuksia odotettavissa oleviin tapahtumiin. Se tarvitsee tuota kokemuspohjaa optimoidakseen käytettävissä olevat resurssit tulevaisuutta varten. Feminiinisen porttipäiväsarjan jälkeen (3.7–12.7) näiden kahden, menneen ja tulevan väliin jäävä kohdistuspiste, on kuitenkin mielelle entistä avoimempi vaihtoehto. Huomion keskittäminen siihen on vain osoitettava sille turvalliseksi. Oikeastaan pysähtyminen ja nyt hetken tunnustaminen ainoaksi totuutta palvelevaksi todellisuudeksi, on osoitus mielelle sen alisteisuudesta korkeammalle tietoisuudelle, jota ytimeltään olemme.
Arviointien aiemmat perusteet eivät välttämättä enää vakuuta ja anna tyydyttävää mielikuvaa asioiden saamasta tilasta, siksi niiden paremmuusjärjestykseen laittaminenkin on tulossa kyseenalaiseksi. Jatkuvan kasvun, älyn korostamisen ja teknologisen kehityksen rinnalle tarvitaan nyt tasapainottavaa tunnevoimaa, jotta jatkuvuudesta voidaan vakavasti edes puhua. Tähän alkanut ajanjakso tuo kaivattua elämänarvojen kunnioitusta, kuin yleisempää elämää suojelevaa ymmärrystä.
Karkeasti jaoteltuna tzolkinin feminiinisesti latautunut puoli purkaa niitä lukkoja ja normeja, joita matriisin maskuliininen puoli vielä joku aika sitten rakensi ja asetti. Tässäkin dualistinen maailmankuva toimii aaltoliikkeenä, opettaen hahmottamaan ja ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia. Aaltokaan ei ole vain yhden yksitäisen aallon huippu, vaan itse asiassa kaksi huippua ja niiden väliin jäävä intervallin kaltainen eheä yhtenäisyys. Ei ole olemassa niin suurta dualistisuuden heijastumaa, ettei se mahtuisi ykseyden sisään. Lukko lukolta ja ajatus ajatukselta tuon yhtenäisyyden edestä avataan ovia.
Mutta mikä lukon perustarkoitus on? Kaksinaisuuden periaatetta seuraten; se mikä kerran on kiinnitetty ja lukittu, tulee ennemmin tai myöhemmin avattavaksi. Niin ikään vapaa ja lukitsematon joudutaan jossain vaiheessa tiivistämään, rajaamaan ja osin sulkemaan. Tässäkin kehitys etenee sykleissä.
Lukot edustavat jakson keskeistä symboliikkaa. Niillä mm. rajataan liikesuuntia ja suojataan niin omaisuutta kuin yksityisyyttäkin. Nyky-yhteiskunnassa tämä on välttämättömyys. Kaukana ovat ajat, jolloin pelkkä ulko-ovea vasten jätetty luuta kertoi talonväen poissaolosta. Luottamus tuttuun tai tuntemattomaan oli vahva ja toisen koskemattomuutta kunnioitettiin.
Vaurastuminen ja omistaminen tuovat usein mukanaan kasvavaa menettämisen pelkoa. On varauduttava ettei omaisuutta tai saavutettuja etuja viedä. Elämme lukkojen, koodien, salasanojen ja turvakameroiden kulta-aikaa, jossa menettämisen pelko ei pelkästään luo, vaan myös ylläpitää markkinoita. Turvallisuudella on hintansa ja tuon hinnan kasvavia korkoja saatetaan joutua maksamaan mm. kasvavana yksinäisyytenä. On olemassa vaara, että näin sidomme itsemme elämältä vaatimiimme turvatakuisiin ja taannumme sen aiheuttamaan henkiseen tyhjiöön.
Tatuoitu lukko kuvaa lujuutta ja luottamusta. Se voi kertoa kuinka pysyvästi on päättänyt jonkin asian puolesta ajatella ja elää. Myös erilaiset valat ovat omanlaisiaan mielenlukkoja, joilla käyttäytyminen sidotaan asiaan kuuluviin normeihin sopivaksi. Rakkauskin osataan lukita kaavalla joka vannotaan todistuksin ja allekirjoituksin. Suhteiden alkuvaiheessa yhteiselon pysyvyyttä voidaan todistaa mm. lemmenlukoilla. Näin haetaan takeita ja todistusta tunteiden muuttumattomuudesta toiseen ihmiseen. Mutta voiko muuttuvaa, jatkuvasta kasvusta ja rakkauden kokonaisvaltaisuudesta elämänvoimansa saavaa tekijää rajoittaa? Ei voi, mutta kovin pitkälle se ikävä kyllä on mahdollista, jos sitoutumisen symboliikka ymmärretään väärin.
Tzolkinin reilut kolme kuukautta kestävä feminiininen puolisko haastaa kohtaamaan ja tutkimaan erilaisia esteitä, muureja, lukkoja. Miksi jokin suunta ei toiveista huolimatta avaudu? Miksi avain lukossa ei käänny tai sitä ei edes tahdo löytyä? Jakso voi osoittaa, että et voi kulkea kaikista haluamistasi ovista ennen kuin olet avannut niitä kiinnipitävät lukot itsessäsi, eli vapautunut sisäisistä esteistä, kuten mahdollisista ennakkoluuloista ja pakkomielteisistä ajatuksista jotain asiaa kohtaan. Huomaa, että varsinkin epätietoisuuden ylläpitämät pelot saattavat sulkea liikkumatilan ja pitää juuri tietyt ovet toistaiseksi kiinni. Tässäkin mieli voi toimia avaimen vartijana, mutta ei sen lopullisena haltijana.
Tzolkinin loppuosalla eteen tulevien esteiden parasta lukkosulaa on kuitenkin rakkaussuhteen luominen myös näihin hidasteiksi ja esteiksi koettuihin asioihin. Kun huomion osoittimet kohdistuvat olennaisiin asioihin, aikalukkojen koodit voivat purkautua ja avata uusia elämänteitä koettavaksi.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
