Tzolkinin toinen lohikäärmejakso (15.11.–4.12.18) avaa makuaistin maskuliinisempaa ja siten myös särmikkäämpää sävymaailmaa. Käsitteenä maku on laaja asia. Se ei ole pelkästään kemiallista aistimusta siitä mitä laittaa suuhun, vaan myös estetiikan älykästä, valikoivaa tunnistamista ja kykyä arvioida elämyksiksi tunnistettavia asioita. Maut voivat puhutella tai muuten vetää huomiota itseensä. Mutta mitä hyvä maku on? Mitä se tai sen epämääräinen vastakohta mauttomuus, voivat kertoa meistä?
Aistikartalla Lohikäärmejakson tehtävänä on nostaa elämänmaku lähempään tarkasteluun. Elämän makuasioissa saavat kontrastit tanssia niin kielen päällä, kuin ulkoisessa olemuksessa. Millaista makuskaalaa itse tunnustat? Yhteen ajatukseen lukittua, vai kenties vaikutteille avoimempaa ja kokeilevaa? Onko omaksuttu maku jollain sektorilla ehkä niin rajoittava, että se estää oman persoonallisuuden kehitystä ja itsen toteutumista?
Hyvä maku harvemmin löytyy sokeasti muita seuraamalla. Silti meillä on usein tapana lähteä mukaan toistuvasti muuttuviin trendeihin, vaikkeivät ne omilta tuntuisikaan. Maku asiat yhdistävät ja erottavat ihmisiä. Vaikka toista väitetään, juuri niistä osataan kiistellä. Usein makuihin ja tyyleihin liittyviä asioita maksimoidaan ja minimoidaan. Toisille joukosta erottuminen on pelottava tilanne, toisille mahdollisuus rikkoa rajoja ja herättää uutta ajateltavaa. Toki ylilyövästä mausta kuten sen vastakohdasta, neutraalimmasta ja vetäytyvämmästä tyylistä, voi tehdä extremelajin, jolla uskottavuuden rajoja voi muiden silmissä testata. Mutta onko muiden reaktioilla lopulta väliä, jos itsetuntemuksen tie vaatii omintakeisuutta ja omassa kehossa viihtymisestä ja sen viisaudesta edes jotain ymmärtää. Kuitenkin jokaisesta kokemuksesta voi oppia jotain.
Varsinkin kommunikaatiotavoissa karkeat ja loukkaavat mauttomuudet pistävät yhä herkemmin kuulijakunnan korviin. Silti tätä linjaa käytetään yhä yleisemmin viestinvälityskeinona, aina maailmanpolitiikkaa myöten, sen tuottaman huomioarvon vuoksi. Yksipuoliseen näköalaan puetut ja sanelevaan sävyyn esitetyt viestit ovat kuitenkin vertaansa vailla olevaa konfliktiainesta. Niiden huomioarvo kääntyy nopeasti tulehduttavaksi tuhovoimaksi, jonka pysäyttäminen saattaa olla vaikeaa. Kielen kurissa pysymistä voidaan jakson aikana koetella yhtä paljon kuin taitoa nähdä provokatiivisyyden taakse, viestien ytimeen.
Maku on hyvän olon lähtökohta ja elämää jos mitä on maistettava, jos sitä haluaa ymmärtää. Kysymys on luonnollisesti myös itsen ymmärtämisestä. Hyvä maku on sisäisten tarpeiden ja toiveiden toteuttamista ja kattaa koko inhimillisen elämän kirjon. Se on omien sielunpintojen tunnustelua, hiljaista hyvänolon löytämistä kaksinaisuuden moniäänisten ja vastakkaisilta vaikuttavien vuoropuheluiden kaaoksesta.
Edustanko siis hyvää vai huonoa makua? Suhteellisuuden maailmassa elävinä meidän on hyvä muistaa vaikuttava peruslainalaisuus. Ilman pahaa tai huonompaa ei hyvän ja paremman määrittäminen olisi mahdollista. Huono makukaan, jos joku sellaisen jostain tunnistaa, ei automaattisesti tarkoita huonoa tai epäonnistunutta elämää tai määritä oikeaa tai väärää. Mutta oikealla hetkellä se saattaa antaa uuden suunnan.
Maut voivat olla ristiriitaisia ja herätteleviä, olematta silti tuomittavia. Elämä on prosessi. Muutoksen pysyvyys ja aika auttavat meitä löytämään itsemme. Sitä ennen niin mielessä kuin kielenpäällä maut muuttuvat ja muokkaavat meitä. Se kertoo asioiden etenemisestä. Uskallusta peliin.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
