Tuoksut vaikuttavat valintoihin. Hajuaistilla reagoimme ympäristöön jopa näkö- ja kuuloärsykkeitä herkemmin. Hetkittäin tuo näkymätön tuoksujen maailma voi synnyttää lähes telepaattisen yhteydentunteen, kirkastaen muiston menneisyydestä tai luoden mielikuvaa tulevasta. Hajut kantavat mukanaan informaatiota ja sitä lohikäärmejakso kehottaa käyttämään hyväksi varsinkin silloin, kun havaitsemme aistiärsykkeen nostattamia tunnekokemuksia.
Sietokykyä ärsyttävät tuoksut liitetään usein mm. ravinto- ja nautintoaineisiin, teollisuuden tuottamiin päästöihin ja kosmetiikkateollisuuden tuotteisiin. Maailma on täynnä erilaisia hajuja jotka jakavat mielipiteitä. Kaikki yhdisteet eivät edes rekisteröidy selkeinä hajuina, mutta silti vaikuttavat terveyteemme, kuten maasta nouseva radon kaasu tai altistusta aiheuttavat homeet.
Meillä jokaisella on myös oma ominaistuoksumme. Se voi olla kuin sormenjälki, jonka tunnistaa ja joka erottuu muista. Elämme niin monien kemiallisten yhdisteiden täyttämässä maailmassa, että hajuihin liittyvän aistialueen ylikuormittuminen on tosiasia monissa suurkaupungeissa, joissa ilmansaasteista on tullut pysyvä haitta. Paikoin hillitympi hajumaailma lie kohta yhtä harvinainen ilmiö kuin hiljaisuus, vaikkei wunderbaumit keikukaan autojen taustapeileissä takavuosien tapaan.
Silti vähätuoksuisempi ympäristö on monille terveyden tai yleisen hyvinvoinnin puolesta välttämätön. Mistä se kertoo? Onko syy herkistymiseen meissä vai ympäristössä? Olemmeko rakentaneet elinpiirimme sellaiseksi, jossa ei voi enää asua, hengittää ja elää terveenä? Vai onko evoluutio tullut vaiheeseen, jossa aistiherkkyystasot ovat laajentuvan tietoisuuden mukana muuntuneet, odottaen toimenpiteitä elämisen mallin järjestämisestä tuon paremman, ehkä osittain omaksutunkin ymmärryksen mukaiseksi. Kenties kysymys on molemmista.
Lunaarisen Lohikäärmeen kaksijakoinen mieli on kuitenkin yhä määrätietoisemmin hakemassa kokemuksia hyvän ja pahan vaikutuspiireistä. Sen halu aistia ja ottaa maailmaa kokemusperäisesti haltuun on kasvamassa ja siksi myös yleiset ilmapiiriasiat ovat nousemassa esiin. Myönteisen ja kielteisen vaikutteen kontrasti asettaa haasteen ajatuksen avoimena pitämisestä, ja olla silti samaistumatta ääripäihin. Poikkeaville vaihtoehdoille on vähintäänkin hyvä antaa mahdollisuus tulla nähdyksi, eikä leijua pelkkänä kärynä tai ruusuntuoksuna nenään. Kysymys on siitä, kuinka seurata sitä, joka tuntuu hyvältä tai muuten tarkoituksenmukaiselta juuri nyt.
Kemioiden toimiminen tai toimimattomuus ei todennu eristäytymällä, rajaamalla itseä pois ei toivotusta kokonaiskuvasta. Siihen tarvitaan taitoa lukea omaa mielensisältöä ja halua huomioida muiden asemaa, ilman ennakkoasenteiden rajoittavaa vaikutusta.
Sanotaan, että aika on ajatusten ja ilma kehon atmosfääri. Hengitämme ilma yhdistää meidät konkreettisesti toisiimme. Se miten suhtaudumme fyysiseen ja henkisen ilmanalaan, kertoo kuinka ajattelemme itsestämme lajina. Haluammeko edes säilyä, jos annamme ilmapiirin toistuvasti toksisoitua. Ilman happea keho ei pysy hengissä, ilman ajattelun vapautta ajatukset kuolevat ajan ahdasmielisyyteen. Olemassaolollamme vaikutamme yhteiseen kokemukseen ja siksi vastuukin on yhteinen.
Eriarvoistavat rajanvedot ovat maskuliinisina puolustuskeinoina valloillaan. Jokainen valinta voidaan nähdä tai kokea kriittisenä kannanottona. Käänteet puoleen tai toiseen ovat silti joka hetki mahdollisia, mutta on mietittävä minkä hyväksi muutoksia haluaa tehdä.
Tuloksiin takertumattomuus on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä ne ovat vain hetkellisiä välietappeja matkalla, jonka ainoa tarkoitus on kuoria todellinen identiteettisi näkyviin, tunnistettavaksesi.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
