Talven pakkasissa Kotka elää kuin elämänsä kesää. Feeniks linnun lailla se hehkuu liekeissä, levittäen ympärilleen sisäisyydessä herännyttä tietoisuudentulta. Mittakaavojen entisestään laajentuessa yhä useammat yksityiskohdat joutuvat sen arvioivan katseen alle.
Huomiota odottavien asioiden kirjo ei tunnu enää mahtuvan entisiin mittoihin, siihen tuttuun sapluunaan, joka vielä hetki sitten tuntui olevan kaikki mitä oman maailmankuvan hahmottamiseen ja elämänmenoon kaipasi. Kaikista ilmansunnista näyttäisi löytyvän jotain mielenkiintoista ja houkuttavaa. Päätään nostava elämännälkä kaipaa ravintoa, mutta ensisilmäykset näyttävät parhaimpien kattausten löytyvän aivan jostain muualta, kuin missä itse on. Vaikeus valita ja asettaa asioita tärkeysjärjestykseen nostaakin kotkaa yhä ylemmäs tapahtumahorisontin ylle tarkkailemaan ja aistimaan erilaisia elämisen tapoja ja sävyjä. Se laittaa pohtimaan, ovatko horisontissa siintävillä houkutuksilla sittenkään katetta luvat sen parempaa, mitä tässä ja nyt on mahdollista kokea.
Jakson aikana ollaan integroimassa uusia asioita vanhaan olemassa olevaan tietoon ja ymmärrykseen. Osa niistä voi olla reilusti aikaansa edellä olevia innovaatioita, haastaen sisäiseen arvokeskusteluun itsen kanssa. Vertailevaa arviointiin voi olla selkeä tarve. Missä määrin uudet tuulet soveltuvat omaan elämään ja olenko oikeasti valmis muuttumaan arvojeni ja ajatusteni näköiseksi? Monet jutut vaativatkin sulattelua ja tutkimista, sillä asioiden välillä saattaa joutua tasapainoilemaan kieli keskellä suuta, jos ei ole varma voiko tietolähteisiin ja omiin havaintoihin varmuudella luottaa. Vilkkaana käyvä mielikuvitus voi myös herättää pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta. Silti mielikuvitukselle olisi hyvä antaa tilaa, pyrkien samalla hallitsemaan nykyhetken vaatimat velvoitteet. Tulevaisuuden avautuminen ei edellytä menneen pois pyyhkäisyä. Epätavalliset ratkaisumallit ovat tervetulleita ja niitä rohkaistaan käyttämään.
Kotkalle etäisyys tuo omanlaista turvaa ja tilaa selkeyttää ajatuksia. Lähelle pääseminen voi jopa vaatia tietoista etäisyyden ottamista varsinaisesta mielenkiinnon kohteesta. Kaikkien liikkuvien osien käyttäytymistä on mahdotonta ennustaa tai edes huomata, mutta jo toimintaympäristön yleisempi silmäily ja sieltä muutamien kiintopisteiden tunnistaminen voivat auttaa totuttelussa uuteen.
Vuodenajan kolmasvaihe rakentaa elämänrunkoa, jolle vahvat oksat voivat kasvaa. Yhdellä tämä voi tarkoittaa rutiininomaista perustuksien tarkistusta, toisella useamman peruskiven vaihtamista ja rakennelmien oikaisua. Pesänrakennus ja pysyvyyden luominen ovat osa kotkan paradoksaalisuutta, sitoutumista paikalleen ja samalla mahdollisuutta liikkua vapaasti maailman tuulien mukana, kun tarve sille ilmenee. Kaiken pysyvyyden väliaikaisuus on sen tiedossa ja tuon tiedon herättämän tunteen kanssa se joutuu myös elämään. Ikävä jonnekin on kotkan ikiaikainen seuralainen.
Vaikka tason nostoa sitoutumisen osalta vaaditaan, ei unelmilta saa leikata siipiä. Kotkan vuodenaika muistuttaa keveyden säilyttämisen tärkeydestä. Sellaisen sydämen keveyden ja mielen painottomuuden löytämisestä, joilla vakavampienkin hetkien yli voi liitää ilman itseä tai muita syyllistävää painolastia.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
