Auringon kolmasvaihe (3.4.–23.4.19) ravistelee meidät viimeistään kevääseen. Kasvavan valon myötä maailma tuntuu muuttuvan, näyttäytyvän kiinnostavampana ja ikään kuin käynnistyvän uudelleen. Kuitenkin kysymys on lopulta itsestämme ja päätöksestämme aktivoitua luomaan uutta maailmaa.
Jo edeltävässä auringon periodissa aktivoitiin syttymistä, eräänlaista tiedostumista asioille ja niiden nykytilalle. Saivatko nuo tietoisuuden virvatulina välkkyneet mielihalut sytyttämään palon hakea otetta, tutkia elämää ja kokea asioita konkreettisemmin ja tarkoitushakuisesti? Esteitä kulovalkeana leviävälle tietoisuudennälän tyydyttämiselle ei ole näköpiirissä, eikä sellaisia koskaan oikeasti ollutkaan. Uudistavatuli on jatkuvasti valmis syttymään pienempiinkin tahdon esiin tuottamiin henkäyksiin. Tahdoton mieli on kuitenkin ensin herätettävä, sekä saatava liekkien eteen palavaa ainesta. Kiinnostuksen kipinät eivät saisi sammua nyt ainakaan huomion kohdistamisen vähyyteen. Tämän periodin aikana on syytä ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä kulkemaan tulen mukana, olemaan se liekki. Liikut sitten liehuvana liekinvartena tai muuten rohkaisevana ja opastavana valona muille, muista suunnitelmat jotka ovat mutkista huolimatta pysyneet matkassasi. Olisiko nyt niiden toteutuksen hetki?
Vuodenaikaa kuvaavassa visiossa taiteilija on jo toimessaan. Kaikki työkalut ja värit ovat valmiina ja eteen levitettyä kangasta työstetään laajoin liikkein ja päättäväisyyttä puhkuen. Epävarmuus ja pelko epäonnistumisesta ovat poissa. Ohjaava ajatuskaan ei enää ole tutussa edelläkävijän roolissaan, vaan se elää siveltimen liikkeiden mukana tai jopa sen jäljessä, ihmetellen tuloksen, viivojen ja muotojen syntymistä toisensa perään. Värit sekoittuvat vapaasti muodostaen uniikkeja ja odottamattomia sävyjä, joissa valo ja varjo leikkivät estoitta keskenään. On muodostumassa jotain sellaista, jota ei pääsisi muodostumaan, ellei rajoja olisi ryhdytty ylittämään, värejä yhdistelty ja toimintatapoja sovellettu, kokeiltu uutta ja erilaista.
Näin elämäntaulu alkaa syttyä eloon ja saada elinvoimaisempaa sielunkuvamaista sisältöä. Tämä kaikki on seurausta luovuuden irtipäästämisestä äärimmilleen, unohtamatta juurruttavan osaamisen ja tekemisen ilon löytämistä itsestä. On tarvittu myös vakavoitumista, joka kuitenkin on lopulta opettanut nauramaan itselleen ja vaihtuville peilikuvilleen. Kyky keskittyä on vahvistunut kun rajoitusten sijasta huomion kohteeksi ovat valikoituneet elämän tarjoamat mahdollisuudet. Sielunkuvat taltioituvat elämänkankaalle taideteos, kokemus ja eletty hetki kerrallaan.
Tämän kaltaisesta mielenmaisemasta esiin tulee Lohikäärmeen näköaistia painottava periodi, joka laittaa pohtimaan totuuden kokokuvaa. Missä määrin se voi avautua näkökenttään maailman uutistulvan loputtomuudesta. Voimme nähdä lähes kaiken mitä ympärillämme tapahtuu, senkin mitä ehkä emme haluaisi nähdä. Näkemästämme meitä kuitenkin koskettaa vain pieni osa. Mihin on syytä tarttua, mihin avumme ja vaikutusmahdollisuutemme oikeasti riittävät? Jakson viisaus tiivistyykin oivallukseen, ettei nähdystä voi olla vain yhtä oikeaa tulkintaa. Siksi kaikille näkemyksille on annettava tilaa elää ja kasvaa, jotta ne voivat osoittaa todellisen luonteensa kaikessa tarpeellisuudessaan tai tarpeettomuudessaan.
Millaisia katseita olet siis virittelemässä; jälleennäkemisen toiveilla ladattuja vai kenties johonkin viimeisiä silmäyksiä kohdistavia? Ainakin yhteenkuuluvuuden magneettisilla rajapinnoilla voidaan nyt miettiä yhtä paljon itsen näkyvämmäksi tekemistä, kuin tarvetta tunnistaa meille tärkeitä ihmisiä ja yhteyksiä. Katseet tavoittelevat kontakteja. Kohtelias huomioiminen ei maksa mitään mutta tuottaa ilmaiseksi hyvää oloa ja positiivista energiaa niin huomioitsijalle kuin huomion kohteelle. Ehkä katseisiinkin saisi ladata sitä flirttiä hiukan enemmän.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
