Auringon vuodenajan viimeinen neljännes (23.4–27.4.19) päättää auringon matkan ja tiivistää jakson sisällön. Mitä edeltävien 60 päivän aikana saatiin aikaiseksi? Mitä arvokasta jäi käteen? Minkä kanssa jatkaa eteenpäin?
Monet asiat ovat tavallaan vain sinetöivää päätöstä vailla. Aiempien ponnistelujen tulokset ovat nähtävissä ja tuo asiaintila olisi hyväksyttävä, vaikka vesiä saatetaan vielä juoksuttaa tietoisuudennälän sytyttämiin viimeisiin palopesäkkeisiin. Plutomaisessa otteessaan auringon spektraalijakso on intensiivinen, tarjoten kuitenkin mahdollisuuksia toteuttaa muodonmuutoksen kaltaisia tai muuten käänteentekeviä toimenpiteitä. Se voi edellyttää erottelukyvyn hiomista veitsen teräväksi. Saavutuksien arvoa ei todellakaan mitata nyt pelkän aineellisen hyvän mittareilla.
Mayat pitivät vuodenaikojen välisiä portinvartijapäiviä epävakaina ja niiden aikana saatuihin enteisiin suhtauduttiin vakavasti. Jaksoa hallitseva spektraali sointu onkin jo itsessään siirtymäriitti jossa muutos on vahvasti edustettuna. Se auttaa ravistelemaan ja vapautumaan epäolennaisesta tai vähintäänkin lisäämään asioiden tiedostettavuutta. Irtautuminen kuvaa sen lähtökohtaista luonnetta, siksi rutiinien sävyttämää arkeakin saa arvioida tavallista kriittisemmin. Omantunnon äänenä spektrinen vaikutus haastaa mielletyn toimintavapauden liittäen asiat suurempiin yhteyksiin ja tarkoituksiin.
Auringon rinnalla käynnistyvä lohikäärmejaksokin (24.4–13.5) kutsuu kuuntelemaan tarkemmin, sillä äänet kantavat informaatiota monella tasolla. Millaisille viesteille kuuloaistisi onkaan herkistymässä? Yleensä viihdymme äänimaailmassa jolla on jokin yhteys omaan perusvärähtelyymme. Elämme lukemattomien äänien maailmassa jotka kaikki saavat voimansa taustalla olevasta hiljaisuudesta. Siksi jokainen ääni on arvokas.
Äänet kasvavat ja kehittyvät siinä missä niihin reagoiminenkin, sillä äänenkäytöllä on tapana jalostua ihmisen kehitysvaiheiden mukana. On aikoja jolloin on itkettävä jotta voi oppia nauramaan. On hetkiä jolloin on huudettava jotta voi löytää kuiskauksen voiman. On tilanteita jolloin on annettava oman sanoman tulla esiin ja kuulua, jotta voi oppia kuuntelemaan muita ja joskus jopa metelöitävä, jotta hiljaisuuden todellisen arvon voi tunnistaa ja lopulta löytää itsestään.
Tuotamme yhteistä ääntä myös planetaarisessa mittasuhteessa, eli millaisena kaikuna se värähtelee kosmokseen. Kaikkine säröineen maailma on todellakin moniääninen. Harmonian ja epäharmonian ero syntyy yleensä siitä, kuuntelemmeko enemmän sydämen toiveita vai mielen ja pään vaatimuksia. Aaltoliikkeestä ja värähtelystä koostuvilla äänillä on läpäisyvoimaa. Vuosikymmentenkin takaiset sanat ja lauseet voivat vaikuttaa nykyhetken olemiseemme. Voimme äänellämme vaikuttaa asioihin ja joskus yksikin ääni voi ratkaista. Äänet jakavat mielipiteitä, johdattavat ja ottavat mukaansa tai pitävät loitolla ja ajavat pois. Äänet voivat vangita jos lukkiudumme vain yhden äänen taakse, mutta myös vapauttaa jos hyväksymme kaikkien äänien oikeuden tulla kuulluksi. Millaisena kaikupohjana voimme tässä mielessä tunnistaa itsemme?
Kuunteleminen on kuitenkin eri asia kuin kuuleminen. Kuunteleminen on tietoinen päätös avata ovi sanoman lähettäjälle ja usein se edellyttää kuulijalta tietoista pysähtymistä. Kuulemisen kynnys on jakson aikana matalalla, jotta hiljaisinkin sinua kohti suunnattu kuiskaus voisi tulla kuulluksi. Näinä aikoina podemme puutetta kärsivällisyydestä ja toisten ihmisten kunnioittamisesta. Ehkä näitä kuulemisen ja kuulluksi tulemisen suurimpia esteitä saisimme omalta kohdalta raivattua pois.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
