Tzolkinin seitsemäs pystysarake luo mystisen jakolinjan matriisin keskelle. Se on kuin sarana, joka tarkoituksesta riippuen voi joko yhdistää tai erottaa Tzolkinin puoliskot. Tässä keskuskanavassa vaikuttavaa läsnäoloa hallitsee jo puhdas tietoisuus, ilman mielen aisteihin pohjautuvaa ja ennakkokäsityksiin tukeutunutta ohjausvoimaa. Voidaankin sanoa, että tämän jakson aikana voimme halutessamme kokea olevamme enemmän kuin osiemme summa, sillä siihen heijastuu sellaista rakkaudellista alkulähteen valoa ja järjestystä, joka on paljon enemmän kuin uskoa tai intuitiota. Se kantaa ja uudelleen virittää kokemusperäistä tietoisuutta, joka ylittää aistinvaraiset tavat todentaa maailmaa.
Kosmisille mayoille keskuskanavassa tapahtuvat liikkeet ovat edustaneet pyhiinvaellusta sielun ja mielen yhteisille kohtaamispaikoille, jossa kummankaan olemuspuolen ei enää ole ollut tarve kiistää toista. Tämän ajatuksellisen aktiviteetin simultaani liike-energia kuljettaa kohti universumin keskusta, sekä siitä pois. Siinä olemisen taitoa mitataan kyvyillä löytää sisäinen rauha.
Lohikäärme symbolisarjan ensimmäisenä merkkinä on vastuussa Tzolkinin pystysarakkeista ja niiden tehtäväkuvauksista. Tähän keskuskanavan pyörteiseen imuun meitä johdattaa nyt Punainen Itsevallitseva Lohikäärme. Sen elämänhalun ja tahdonvoiman ilmaisut voivat kanavoitua fyysiseen maailmaan entistä kasvaneempana tarpeena luoda uutta järjestystä. Lohikäärme haastaa itseään ja sitä tapakulttuuria, jota se on tottunut aina käyttämään. Uudistumisen tunteet kasvavat ja tämä nostaa pienien asioiden merkitykset kokoaan suuremmiksi ja pudottaa suurien ihanteiden lähes pakonomaisen saavuttamisen tarpeet inhimillisemmälle tasolle. Inhimilliselle siinä mielessä, että se haluaa huomioida ensisijaisesti yksilön tarpeet oman onnen löytämiseksi.
Kaikki tarvittava on itse asiassa jo olemassa, mutta kaikkea ei ole saatettu vielä nähdä oikeassa tietoisuudentilassa. Tässä jaksossa rakennetaankin taivasta maan päälle olemisen yksinkertaisilla oivalluksilla. Tyhjyys ja täyteys, aineellinen ja aineeton, hyvä ja paha, mies ja nainen; mikään kaksinaisuuden ilmentymä ei tässä tilassa voi enää olla oikeasti hallitseva, ja siksi Lohikäärme hakee aivan uusia mittasuhteita elämän arvojensa määrityspohjaksi.
Tuskastuminen arjen kaavoihin ja elämän toistuviin rutiineihin voi siis nousta entistä enemmän mielen pinnalle. Tämä laittaa pohtimaan elämää itseään ja sen järkevyyttä. Mihin olen ollut matkalla ja miksi? Mistä täyttymyksen tunteet voivat tulla, jos mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut miltään? Näin Lohikäärme haastaa itseään ja latoo tarvittaessa palikat uuteen järjestykseen. Mutta sitä ennen on löydettävä se pieni suvantovaihe, tarvittava hiljaisuuden hetki, jossa alkuperäiset ”tehdasasetukset” voidaan taas muistaa.
Maya-astrologi
Esa Hyppönen
