Käynnistämisen laatu leimaa Käärmeen vuodenajan alkua. Pulmatilanteiden nostattamat sisäiset ristiriidat ovat osa käärmeen elämänvoiman purkautumisteitä hakevaa energiaa. Kuinka kohdata ja kohdistaa elämänvoimaa oikeille osa-alueille?
Käärmeen hallitsemalla ajanjaksolla (28.4–1.7) jokin pelastussuunnitelma on hyvä olla olemassa. Tunteiden vuoristoradalla voi olla sen verran vauhtia, ettei kaikkeen huomionarvoiseen ehdi aina perehtyä riittävän syvällisesti, siksi fokus voi juuttua elämän pintakuohujen tuottamiin ristiriitoihin. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan saisi valua käsistä ainakaan liian analysoinnin vuoksi. Riskit kuuluvat elämään ja hetkeen tarttuminen ja toimintaan lähteminen ovat yhä ajankohtaisempia. Vaistonvaraisuus tulee käärmeen toimesta esiin houkuttelematta. Sanojen ja eleiden taakse voi kerääntyä tavallista enemmän voimaa, joten vastineet ja kommentit saatavat sinkoutua liikkeelle suhteettoman kovaa, ilman että edes huomaa niissä olevaa ruutia. Vastaottajalta tämä tuskin jää huomaamatta ja mahdollisuudet kommunikaatiohäiriöihin ovat herkemmässä.
Oikeassa paikassa kiivaus ja kuumuus voivat olla onneksikin. Kärpäsen pyydystäminen lennosta tyyli kuvaa vaistonvaraista aistiherkkyyttä ja olemisen hermolla olemista. Oikea-aikaisuus on kaikki kaikessa. Käärmeenä olet elämänvoiman mahti liikkeessä itsetietoisena tienraivaajana ja joskus myös oikeudenjakajana, ainakin omasta mielestä. Tällaisena toteuttavana energiana on hyvä olla tietoisempi paitsi yleisestä hyvinvoinnista, myös oman kehon tarpeista. Voimien purkaminen vaatii vastineeksi tankkausta ja lepoa.
Veden ja veren vertauskuvana käärmejaksolla on tunteisiin kohdistava vaikutus jota ei voi jättää huomioimatta. Kolahdukset ja kompastelut kuuluvat periodin eläväiseen elämään, mutta vain siksi että huomaisit olla samaistumatta tunnepitoisten käsitteiden kulisseihin. Jos varpaan satuttaa kiveen, syy ei ole kivessä. Syyllistäminen on muutenkin ajanhukkaa. Käärmeen vaikutuspiirissä on tärkeää havaita olevansa ensisijaisesti elämä itse, ei sen sisältö. Joskus elämän kulmikkuus on kuitenkin opittava tuntemaan, jotta elämänsisällöstä voi ottaa tarvittavan etäisyyden ja tunnistaa itsensä olentona murheisiin samaistuneiden tunteiden ja ajatusten takana. Päämäärät ovat hyvästä, mutta hyvä on myös ymmärtää, ettei perille pääseminen kaikessa tärkeäksi kokemassamme ole niin ensisijaista, kuin olemme oppineet ajattelemaan.
Elämällä vaistojen ja tarpeidemme kanssa hyväksyvästi häpeämättä mitään osaa itsessämme, olemme sisäistäneet jotain keskeistä käärmeen olemuksesta. Se on alaston maailman edessä ja myös näennäisen avuton ja aseeton. Joutuessaan voimakkaan kritiikin kohteeksi käärme voi kokea olevansa jahdattu ja hyökkäyksen sijaan vetäytyminen voi johtaa eristyneisyyden ja yksinäisyyden tiloihin. Eristyminen ja myrkyllisyys maailmaan kohtaan ovat kuitenkin selviytymiskeinoja, tosin äärimmäisiä sellaisia. Harhautuneena omasta tarkoituksestaan se voi vajota hiljaiseen muutosvastaiseen sotaan. Tämä johtaa helposti suurimpaan väkivaltaa mihin ihminen kykenee, itsensä kieltämiseen. Kaikki maailman väkivalta juontaa juurensa tuosta virheellisestä minuuden tulkinnasta ja siihen liittyvistä kompleksisista suhteista omaan ihmisarvoon, menettämisen pelkoihin ja elämän tarkoituksen ja jumalsuhteen hahmottamiseen, jolloin tunnetta minuudesta pystyy lähestymään vain ulkoisten voimankäytön muotojen tai syyllisyyden ja marttyyriuden kautta.
Elämässä saa olla elämisen tuntua. Suora kokemus on aina nopein tie tiedostaa asioiden tila, vaikka se johtaisikin näennäiseen umpikujaan. Silloinkin valittavaksi jää jähmetymmekö vikasietotilaan, mielen lokeroimaan epäonnisuuden ja mielipahan tunteisiin, vai pyrimmekö muuttamaan tilanteen valoisammaksi olemalla tietoisesti samaistumatta elämän sisältöön.
Maya-astrologi
Esa Hyppönen
