Helatorstaita vietetään Kristuksen taivaaseen astumisen juhlana. Myöhemmän ajan kirkollisena tapahtumana helatorstai pohjautuu 1200–1300 lukujen katolilaisiin raamatun tulkintoihin. Varsinkin vanhan kansan mielissä sitä pidettiin pitkään vuoden pyhimpänä kirkollisena juhlana. Nykyajan arkistuneessa elämänmenossa helatorstain merkitys on kuitenkin vähentynyt.
Vaikka helatorstailla on vankka kirkollinen yhteys, on sillä juurensa myös pakanallisemmissa kansanperinteissä. Monet hedelmällisyyteen ja kasvukauden menestykseen tähtäävät riitit kuuluivat tähän ajankohtaan. Helatorstain aikoihin eteläisimmässä Suomessa karja päästettiin laitumelle ja kylvöt siunattiin niin loitsuin kuin rukouksin. Helavalkeat paloivat monissa pitäjissä ja lemmenvaloja vannottiin kevään huumassa.
Sana hela katsotaan tulevan ruotsin sanasta helig eli pyhä. Sillä on arveltu olevan kytköksiä myös muinaissuomen sanaan piha, jolla on kuvattu rajattua ja suojattua tilaa, jolla on oma erityinen sisältönsä. Piha on raja jota ei luvatta ylitetä ja josta pidetään huoli. Tässä yhteydessä sana yhdistyy myös kehoon sielun kotina aineen maailmassa. Helatorstai voi yhä viedä sellaisen pyhän olotilan äärelle, jossa muinaisuskon piirteet voivat sopusointuisesti sekoittua kirkon sakraaleihin perinteisiin. Keskeinen ajatus tässä liittyy oman kehon pyhään merkitykseen.
Helatorstaina on hyvä miettiä mikä itselle on pyhää ja kuinka se omassa elämässä näkyy, eli kuinka suhtautua pyhään ylipäätänsä? Joillekin se tuntuu olevan ikävä keskeytys arkisen työn sujuvuuteen ja tuloksen tekemiseen, toisille se saattaa tuoda kaivatun vapaan ja levon mahdollisuuden kiireisen työviikon keskelle. Mutta pääsemmekö tämän syvemmälle? Onko meille enää mikään oikeasti pyhää? Näin voi kuulla päiviteltävän ainakin silloin, kun jollain elämän alueella on tunnuttu menevän liian pitkällä, oli sitten kysymys luonnon tuhoamisesta, yksilönvapaudesta riistosta tai vaikkapa vanhustenhoitoon liittyvistä puutteista.
Kun Suomalaisilta on viime vuosina kysytty pyhän määritelmää omassa elämässä, pidettiin pyhänä mm. rakkautta, terveyttä, omaa kotimaata, itsenäisyyttä, luontoa, läheisiä, taidetta ja itseä ja omia mielipiteitä. Uskonto ja kirkkokin mainittiin, mutta varsin usein syvällisemmät pyhyyden kokemukset on koettu olleen irti hengellisistä instituutioista. Pyhä tuntuu koskettavan enemmän kokemuksien kautta arjen keskellä, eli juuri sen tavallisen maallistavan arjen jota pidetään pyhän vastakohtana. Hengellisiksi luokiteltavat kokemukset syntyvätkin lähes poikkeuksetta eletystä elämästä, sen tuomista haasteista ja hankaluuksista. On tietenkin henkilökohtainen asia millaiseen viitekehykseen tuntemuksemme eri elämäntilanteissa liitämme.
Silti Helatorstai voi olla hyvä hetki tiedostaa, että olemme kaikki saman asian äärellä huolimatta siitä edustaako oma näkemys ajasta, äärettömyydestä ja ihmisenä olemisen tarkoituksesta jonkin kirkkokunnan tai esoteerisen suuntauksen näkemystä. Äärettömän edessä lähestymiskulmia tuskin koskaan voi olla liikaa. Ongelma ei ole ainakaan tilan puute tai ajateltavien mahdollisuuksien rajallisuus. Maailmankaikkeus on kaikille avoin. Ongelmia saadaan syntymään kilpailusta ja oikeassa olemisen tarpeesta, jolla äärettömyyttä koetetaan paketoida yhteen ja ainoaan oikeaoppiseen kääreeseen. Dualistisella ajattelulla ykseyden hahmottaminen ei oikeastaan muuhun voi johtaakaan. Historiallinen aika on kuitenkin tarvinnut yhteiskuntien järjestäytymiseen tämän kaltaisen kirkkokuntien rajaaman instituutiomallin, mutta tässä ajassa, joka vie ihmistä yhä lähemmäs yksilöllisen nyt hetken haltuun ottamista ja joka tuntuu matkalta kohti myrskynsilmää, jokaisen on mahdollista kohdata oma totuutensa yhtä matkaa muiden kanssaeläjien totuuksien kanssa.
Tänä vuonna helatorstai ilmentyy mayakalenterissa Solaarisen Maan merkissä. Maan symboliikka nojaa käytännön viisauteen ja luomakunnan kaikkien osien tasavertaiseen synkroniteettiin, tahdistumiseen voimaan. Siinä painottuu elämänsuunnitelman joustavuus ja kärsivällisyys. Tahdistumisella kuvataan erilaisten ajatusten ja asioiden yhtäaikaista läsnäolon mahdollisuutta, ilman ajautumista vastakkainasetteluun. Tahdistuminen pitää sisällään paljon ymmärrystä ja armoa, jotka ovat keskeisiä pyhyyden osia.
Varsinkin alkuperäiskansoille Äiti maa on aina ollut pyhä ja elävä kokonaisuus jonka kunnioittaminen oli luonnollinen osa kaikkea käyttäytymistä. Uuden materiaalisenajan ihmisinä emme ole kyenneet käsittämään tähän pyhyyden piiriin kuin pieniä palasia siitä. Mutta jos jokin paikka tai maan palanen on pyhää, onko jokin toinen vähemmän pyhää? Kun jokin tila tai sisältö kohotetaan kyseiseen määritelmään, kasvaa mahdollisuudet myös pyhäinhäväistyksiin. Harmillisen usein tunnumme olevan kyvyttömiä tunnistamaan toistemme pyhiä asioita tai niistä ei haluta olla kiinnostuneita.
Maa helatorstain maya-merkkinä rohkaisee tekemään tilaa ajatuksille joissa olemme kaikki matkalla samaan päämäärään riippumatta siitä, kulkevatko tiemme sinne erilaisten maallisten, uskonnollisten, henkisten suuntauksien tai minkä tahansa valitsemamme elämäntyylin tai kokemuksen kautta. Vaikka johtotähdet ja nimet elämän navigaattorissa vaihtuvat, suunta pysyy, vaikkei se aina olisikaan niin selkeästi näkyvissä tai selitettävissä itselle tai muille.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
