Heinäkuussa mayakalenterivuosi vaihtuu muutaman viikon sisällä niin 260 päiväisen Tzolkinin kuin 365 päiväisen Kuukalenterin osalta. Ajankohdassa on satoa korjaavaa täydentymisen tuntua. Vehreimmän keskikesän mieltäminen ajalliseksi taitekohdaksi voi kuitenkin tuntua vieraalta, olemmehan tottuneet gregoriaanisen vuoden taittuvan talven pysäyttävän pimeän keskellä.
Ajan itsensä miettiminen ei kuitenkaan ole tärkeää, se ei vie meitä mihinkään. Ajalla on itse asiassa varsin rajoittava luonne. Vuodet ovat historian kilometripylväitä joiden luomaan harhaan perustamme identiteettimme ja toivon paremmasta elämästä. Juuri aika antaa mielelle energiaa ylläpitää nk. valeminää ja sen tarpeita. Elämän syklisen laadun ja loputtomuuden ymmärtämisen sijaan ajalliset rajoitteet johtavat mielen rakentamaan kuvaan, joka saa muotonsa menneestä kurkottaen samalla odotuksia täynnä olevaan tulevaan. Se minkä mieli jättää toisarvoiseksi on tämä hetki, jossa kaikki luodaan.
Heinäkuun elämää ja kasvua pulppuava luonto on kuin demonstraatio juurtumisesta nykyhetken tavanomaisuuteen, jossa elämä, ihminen ja luonto ovat kuin toistensa synonyymeja. Olemisen yksi syklinen vaihe on täydentymässä ja kokemassa omaa huipentumaansa, yhteyttä, läsnäoloa, syvempää kumppanuutta elämän ja sen sisällön kanssa. Ajan vaikutus mielen ohjaavana käsitteenä ohentuu, tehden tilaa spontaanimmalle hetkessä elämiselle. Mihin olikaan niin kiire, miksi ajatus on aina karkaamassa jo seuraavaan hetkeen? Tunne perillä olemisesta ja hiljaisuudesta elämän pintametelin alla kutsuu hiljentämään vauhtia ja oikeasti pysähtymään, myös ajatuksen tasolla.
Planetaarisen Tzolkin vuoden teemaa voi luonnehtia irtiotoksi ajan aiheuttamasta vakavuudesta, sen ehdollistumisista, joihin kuuluvat mm. käsitykset ikääntymisestä ja tapakulttuurin paikalleen jämähtäneistä normeista. Se mitä ajassa tapahtuu, ei kuitenkaan saisi määritellä elämän onnistumista tai epäonnistumista. Rajallisuuksien kohtaaminen on yksi osa ihmiselämää, toinen niiden tunnistaminen illuusioiksi. Tässä mielessä vuosi pyrkii rikkomaan myyttejä mm. ikäsidonnaisuuden osalta. Ikä on numero jonka mukaan fysiologinen kehitys ja osallisuus yhteiskuntaan ja sen toimintoihin määritellään. Alkuperältään mayamerkeistä vanhin muistuttaa, ettei sielulla ole ajallista hetkeä jolloin se olisi vähemmän tai enemmän lähestyttävissä. Se on aina meissä läsnä, koska olemme sitä.
Lohikäärme elää ikuisuuskäsitettä kutsuen kaikkia mukaansa. Sen viesti kuuluu; jos hyväksymme itsemme ja pystymme elämään pystyssä päin itsemme ja sydämemme tiedon kanssa, kanssa meidän ei tarvitse todistaa mitään ansaitaksemme hyväksyntää muilta. Kaikki tarvittava on jo meillä, mutta pelkkään ajalliseen olemisen jatkuvuuteen ja sen turvatakuisiin kiinnittynyttä mieltä kuuntelemalla sitä on vaikea uskoa. Magneettisen Lohikäärmeen matka aaltojakson planetaarisessa positiossa houkuttelee pois valmiiden vastausten vaikutuspiiristä. Tavallaan se vie pois myös tiedon vaikutusalueelta voimistaen tuntemista, erityisesti syvempää itsensä tuntemista ja itsensä hyväksyntää sellaisena kuin on.
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
