Tuuli on kosmista energiaa ja syvää avaruudellisuutta. Se on myös hetken säkenöivää inspiraatiota, henkeä ja ajatusta, joiden liikkeelle laittava voima vaikuttaa aineellisen maailman muotoihin.
Tuuli tarvitsee ennen kaikkea vuoropuhelua hengen ja ajatuksien välille. Siksi se on tullut ruokkimaan kaikkia siihen avautuvia mahdollisuuksia. Tarve kommunikaatioon ja yleisemminkin aktiviteetit tiedon siirtoon liittyvissä toiminnoissa korostuvat tällä aaltojaksolla. Maailma on täynnä erilaisia viestejä ja signaaleja, mutta tärkeimmät niistä tulevat sisältä päin, pienistä oivalluksista ja inspiraation hetkistä. Vaikka jakso on tuulen tapaan tempoileva ja malttamaton, olisi välillä osattava pysähtyä kuuntelemaan. Mitä tuulella on meille sanottavaan? Pidä siis kiire kurissa.
Mutta joskus jokainen eteen tullut kivi on vain käännettävä, jotta varmuuden itsensä ja kohtaamien asioiden kanssa voi saavuttaa. Siksi tuuli voi tehdä meistä etsijän, vaikkemme aina tietäisi mitä olemme hakemassa. Tuulen energia on jalostavaa ja kokemuksien myötä usein myös älyllisiä perusteita esiin nostavaa. Sen abstraktinen vaikutus voi jakson aikana näkyä mm. tietoon ja koulutukseen liittyvinä ajatuskuvioina, ehkä kuitenkin enemmän syvällisempänä pohtimisena kuin käytännön toteutuksena. Ideoita ja idealistisuutta on liikkeellä, mutta kuinka saada niistä pitävä ja luottavainen ote ja kohdistaa ne oikeisiin asioihin? Vastuutkin voivat kaihertaa mieltä.
Maapallon pintaa pyyhkivät tuulet syntyvät auringon vaikutuksesta, sen energian lämmittämästä ilman kiertovirtauksesta. Tuohon liike-energiaan on sitoutunut paljon informaatiota. Voimme kaikki tuntea tuulen ihollamme, mutta emme konkreettisesti koskettaa sitä, kuten emme voi koskettaa ajatuksiamme. Vasta näiden välilliset vaikutukset ovat muotoiltavia ja kouriintuntuvia. Ei ole yhden tekevää millaisia tunteita maailman tuulista virinneet ajatuksemme lopulta synnyttävät. On tarkkailtava erityisesti ajatusten laatua, ettei egomme pääsee tuomaan niihin tunteita, emootioita, jotka hanakasti valtaavat alaa ajatuksista lisäten niihin kielteisiä sävyjä. Myönteisen ja kielteisen ajatuskuvion etäisyys onkin jakson aikana hiuksenhieno. Silti kysymys on aina omasta valinnasta ja vallitsevan tilanteen tiedostamisesta. Mille tuulelle olemme avoimia?
Karkauspäivä osuu periodin loppupuolelle. Tzolkinin merkistössä tämä tasaus näkyy planetaarisen apinan ja spektrisen ihmisen pidentyneenä yhteytenä, joka täyttää gregoriaanisen karkauspäivän puoliksi kyseisten kin-yksikön kesken. Apinan leikinomaisuus ja kurittomuus yhdistettynä ihmisen kunnianhimoisempaan luonteeseen voi laittaa tahdonvapauden koetukselle, mutta silti lopputulos palvelee tuulen irrationaalista olemisen monimuotoisuutta. Tuulta ei voi pakottaa tiettyyn suuntaan, vasten luonnollista tarvetta. Luonnolla on aina perustellut tarkoitusperänsä. Tavallaan karkauspäivä on kosminen tyhjennyspiste, jonne voi kipata turhan jääräpäisyyden ja pysyvyyden illuusiot.
Kuljetko tuulten mukana vai niitä vastaan on aina hetken kysymys. Ollako siis tuulena toisten purjeissa vai liikkua vapaana virtana tuulenteillä? Näetkö mihin olet tekemässä matkaa, vai onko nyt olennaista edes haluta nähdä? Kuuntele tuulia. Ehkäpä jakso puhaltaa siitä tietoisuuteesi vihjeen.
Aaltojakson voimapäivät
– 19.2 Magneettinen Tuuli: Huomioin tuulien suunnan valinnoissani.
– 23.2 Yliääni Maailmojen Sillanrakentaja: Kokoan voimavarat luodakseni selkeämpiä yhteyksiä.
– 27.2 Solaarinen Koira: Voimistan uskollisuutta sydämen äänelle.
– 3.3 Kosminen Taikuri: Siedän läsnäolon välttämättömyyden tunnistamalla vallitsevan illuusion.
Maya- astrologi Esa Hyppönen
