Näinä päivinä retoriikassa viljellään itsenäisyyden käsitettä ja arvomaailmaa. Se on luonnollista, emme ole suinkaan unohtaneet mitä uhrauksia itsenäisyyden saavuttaminen on vaatinut. Tavallaan sukupolvilla toisensa jälkeen on mahdollisuus lunastaa tuon itsenäisyyden kollektiivista arvosisältöä, toivon mukaan vain kasvattaen omalla panoksellaan sen juurista versovaa hyvinvointia.
Vaikka itsenäisyys voi joillekin tuntua menneeseen jähmettyneeltä hetkeltä, ei sen olemassaoloa pidä ohittaa ihan sama asenteella. On kuitenkin totta, että yksilön vapaus toteuttaa itseään on tässä ajassa aina jollain tavoin säänneltyä. Tässä mielessä asetetut rajat ovat auttaneet meitä kehittymään yksilöinä ja yhteisönä. Ja vaikka sanotaankin että rajat on tehty rikottaviksi, maailman tilaa katsottaessa emme taida olla vielä valmiita luopumaan aivan kaikista rajoista.
Itsenäinen yhteisö rakentuu itsenäisistä, mutta yhteisöllisyyden siemenen itsessään kasvamaan saaneista jäsenistään ja varsinkin poikkeusolot mittaavat tuon kokonaisuuden toimivuutta. Vapauden ja itsenäisyyden tilaa punnitaan myös vuoropuhelussa, jota kokonaisuuden rakenteet sääntöineen käyvät jäsentensä kanssa. Jos tuo yhteys ei jostain syystä toimi tai on poikki, kysymys on jo jostain muusta kuin vapaudesta minä itseen ja itsen toteuttamiseen. Kuitenkin yksilön kehittyessä yhteisöllisemmäksi, tulee myös yhteisöstä yksilöllisempi kokonaisuus, jolla on kyky löytää yhä uniikimpia ratkaisuja kohdattuihin ongelmiin. Suomen maya-astrologinen merkki Rytminen Maa, kertoo tuon ajassa navigoivan intelligenssin vahvistuvasta ohjausvoimasta maassamme.
Vapaus on vaalimisen arvoinen mielentila ja joskus se on tietoisesti osattava valita uudelleen. Vapautta ei juuri tule mietittyä ennen kuin sen kokonaan tai jollakin elämän osa-alueella menettää. Sama koskee itsenäisyyttä. Molempien puute tulee nopeasti tunnistettavaksi. Vapauden mielentilassa ei tarvitse pelätä omia tunteita tai ajatuksia, mutta se ei automaattisesti anna avointa mandaattia mihin tahansa. Vapauden rajat ovat ennen kaikkea mielenrajoja, jotka kasvavat vapauden ja siitä otetun vastuun kanssa yhtä matkaa. Jos vapauden sulkee häkkiin, se synnyttää helposti kollektiivisen pakkomielteen kamppailla kaikkia erilaisuudesta nousevia kuvia vastaan. Vapaus voi joutua tilaan, jossa se ei enää tunnista itseään.
Suomalaisuuden minä itse on juro, vaikka tuo jurous onkin vuosien saatossa hioutunut avoimemmaksi. Osaamme silti olla itsepäisiä sitkeitä jurottajia, eikä se ole aina huono asia. Suomalaisessa minä itse ajatuksessa on jotain samaa kuin hallitsevan havupuulajimme kuusen luonteessa. Kärsivällistä sitkeyttä selvitä erilaissa olosuhteissa. Vaikka kansallispuuksemme valikoitui rauduskoivu, olemme betonisissa lokeroissamme yhä vahvasti pohjoisten havumetsien asukkeja.
Suomen itsenäistyessä 1917 kylvettiin erityinen itsenäisyyden kuusi. Vankistuttuaan se istutettiin Helsingin Kaivopuistoon vuonna 1931. Suomen juhliessa viisikymppisiään vuonna 1967, istutettiin maan eri puolille yli 30 000 tuon itsenäisyyden kuusen siemenistä kasvatettua jälkeläistä. Näin kuusi sai erityistä arvostusta itsenäisyytemme tunnuspuuna. Eikä täällä koskaan ole pelätty kurkottaa kuuseen. Ja vaikka katajaan olisi kompastuttu, siitä on noustu. Aina osattu tähdätä korkealle uuteen ja innovatiiviseen ajattelun vapauteen. Kun tietoisuus saa ympärilleen vapaata tilaa kehittyä, tulokset esimerkiksi tieteen, tekniikan ja taiteen saroilla puhuvat puolestaan.
Ystävämme kuusi pärjää varjojen vaatimattomuudessa, mutta noustessaan valoon, varjon ja valon tasapainoon, se loistaa metsiemme vihreänä smaragdina. Pimeyskin on sille kuin turvasatama, yö ystävä.
Omalla tavallaan yön pimeys ja kaamoksen hämärä ovat osa suomalaista mielen perusvirettä, tullen esiin mm. raskaassa musiikissa ilmiöineen. Välillä tuo pimeys on tarpomista korpimaisessa ajatusten maailmassa, suo, kuokka ja Jussi asenteella. Välillä se tarjoaa ainutlaatuisen kontrastin synnyttää syvää ymmärrystä vähäisimmästäkin valonpilkahduksesta.
Pinnallisen juuristonsa kautta kuusella on herkkä tuntemus kasvualustansa tilasta. Juurimattonsa kautta sen ”käsi” lepää maaäidin pulssilla. Se tietää miten asiat ovat ja miten olemista on optimoitava.
Pidetään ajatukset avoimina ja käsi sydämellä matkatessamme uuteen itsenäisen vuoteen!
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
