Tzolkinin polariteettitasapainoa säätelevät matriisin keskimmäiset kinit, kosminen Koira ja magneettinen Apina. Akselinsa ympäri kiertävän, gyroskoopin kaltaisen hyrräliikkeen hidastuminen enteilee Tzolkinissa hetkellistä pysähtymistä ja vastakkaisen kiertoliikkeen alkua. Maailman syke hiljenee voidakseen taas käynnistyä uudelleen.
Siirtyminen Tzolkinin feminiiniselle puoliskolle on käänne johonkin luonteeltaan utuisempaan ja ennalta arvaamattomaan. Olemisen tapana ei niinkään vaikuta enää suorittaminen, vaan kokeminen ja itsensä tunnistaminen erilaisien energioiden vaikutuspiirissä. Tekeminen on muuntumassa taiteeksi, taide tekemiseksi.
Voiman ja määrän parametrit onnellisuuden mittareina alkavat myös menettää merkitystään muodon ja valovoiman rinnalla. Samanaikaisesti elämänsisällön laatuominaisuudet valtaavat suurempaa merkityssisältöä. Tzolkinin ytimen keskeisin ajattomuuden elementti onkin hiljaisuus, joka monella tapaa voi puhutella ajassa matkaajaa. Kiireen tuntu, sen korostuvat ylilyönnit tai kiireen hetkellinen katoaminen elämästä kokonaan, ovat molemmat omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Aika ja sen käyttäminen, mitä sillä lopulta haluamme tehdä? Tavallaan hetki kysyy millaisiin maailman ääniin haluamme reagoida, minkä tyyppiseen äänimaailmaan samaistua ja millaista ääntä tuoda olemuksemme kautta esiin.
Hiljaisuus on kuin maalaamaton kangas, joka odottaa huomiota. Työstämmekö sitä ajan vai ajattomuuden väreillä? Hiljaisuutta ei kuitenkaan ole koskaan ollut tarkoitus peittää tai pitää piilossa, sillä jokaisen äänen äiti on hiljaisuus, joka synnytettynä liikkeelle laitettuna äänienergiana kaikuu maailmassa omanlaiseksi tunnistettavana värähteenä, palatakseen taas jonakin hetkenä takaisin syntysijalleen, hiljaisuuden ajattomaan mereen. Liikkeelle laitetut äänet kuten tietoisuuteen saatetut sanat ja ajatukset, keräävät mukaansa kaikkia kohtaamiaan tuntemuksia antaen niille oman sävynsä. Äänien atmosfääri ympäröi myös jokaisen äänen lähdettä, luoden sille omanlaisensa yksilöllisen värähtelyn. Jos tuo värähtely on positiivista ja rakentavaa, heijastuu sen vaikutus samankaltaisena ympäristöön ja ilmaisutapojemme myötä myös meidän omiin kehoihimme.
Ajanrattaat jatkavat pyörimistään ja tarina jatkuu. Sen suuntaa kartoittaa nyt Koiran ja Apinan välinen, välillä kompleksinenkin suhde sydämentietoon. Toinen on kerralla loikkaamassa uuteen, toisen ehkä pohtiessa pidempään suhdettaan omiin toiveisiin, lojaliteetteihin ja velvollisuuden tunteisiin. Apinalle äänekäs suhde elämään voi olla tapa ja tarve tuoda oma panos esiin, Koiralle enemmänkin hetken välttämätön pakko oikaista asiat oikeille raiteille ja saada konkreettinen kokemus yhteisistä tarkoitusperistä.
Koira osaa myös ajaa Apinan puuhun ja pitää meteliä pelkästä velvollisuuden ja oikeuden tunnosta. Apina puolestaan taitaa kiusoittelun ja osaa härnätä osumalla armottomalla totuudella arkoihin paikkoihin, paljastamalla siten vielä huomiota ja hoivaa kaipaavat haavat. Näissä molemmissa herätetty hiljaisuus puhuu lopulta enemmän sisään kuin ulos päin. Se kertoo tarpeista olla lojaali itselle, unohtamatta velvollisuutta elää täysillä tässä moniäänisessä ajassa.
Hiljaisuus on meille kaikille yhteinen, silti kokemukset siitä ovat erilaisia. Hiljaisuudessa soi ihmisen ääni, mutta pääseekö hiljaisuus soimaan ihmisessä?
Maya-astrologi Esa Hyppönen
