Pääsiäisen jälkeinen puolikuu kirvoittaa Valkoisen Yliääni Koiran haikeaan ulvaisuun, eikä kulmahampaiden takaa viriävä murinakaan ole nyt odottamatonta. Jokin reviiriä ja olemisen mielekkyyttä nakertava asia kaihertaa ja odottaa henkilökohtaista reagointia, joka palauttaisi ja vahvistaisi tunteen oman elämänkohtalon hallinnasta. Mitä uskollisuus lopulta merkitsee ja kuinka se pääsee ilmenemään elämässä? Koiran ajatukset pyörivät johtajuuden ja lojaliteettien välisissä, osin ristiriitaisissakin mietteissä.
Koira työskentelee tavalla tai toisella myös surun tunnetilan kanssa. Se on kuin perustava taustasävy, leimaten sen henkistä mentaliteetti ja kuvaa maailmasta. Joskus tuo kuva kirkastuu ja kaivattu ratkaisu avautuu kun käännymme tietoisesti ikäviä tai harmillisilta tuntuvia asioita kohti, sen sijaan että väistäisimme tai kieltäisimme niiden olemassaolon. Pelaamme usein varmanpäälle pelkästään hyvän mielemme puolesta tai tuottaaksemme hyvää mieltä joillekin muille. Ajan mittaan ehkä jopa uhraten jotain itselle olennaista, ylläpitääksemme illuusiota omasta olemisen välttämättömyydestä ja tärkeydestä suhteessa johonkin. Tarve olla ja päteä tuohon johonkin tai jonkin eteen ei välttämättä ole kuitenkaan loputtomasti relevanteinta toimintaa. Elämällä on muuttuva luonne ja siten se on myös meidän olemuksemme luonne.
Mieli todellakin osaa tukeutua tapakulttuuriin ja rutiineihin ja on siksi lähtökohtaisesti muutosvastainen. Muutos on kuitenkin välttämätön osa elämää ja tarvitsemme sen vapauttavaa voimaa, mutta emme useinkaan halua tai kykene käynnistämään kaivattua muutosprosessia, vaikka tunnistaisimmekin sen tarpeen. Tästä syntyvä epäresonanssi luo sisäistä levottomuutta ja ulkoista kaaosta, kun elämä lopulta toteuttaa muutoksen meiltä mitään kyselemättä. Varsinkin epävarmuuksilla on taipumus ottaa kontrolloiva asema ja kuin salaa sanella elämän suuntaa ja sisältöä. Siksi luottamuksen ja sydämen asioiden ylläpitäminen on tärkeää pitää matkassa mukana. Jos jollekin, ole lojaali erityisesti omalle sydämellesi.
Tähän hetkeen on pukeutunut paljon niin piileviä kuin tiedostettujakin pelkoja. Monet niistä liittyvät itsen hyväksymiseen, turvalliseen, läsnäoloon ja läheisyyden kokemuksiin. Pelko epäonnistumisista ja ulkopuoliseksi jäämisestä saa koiran piehtaroimaan tunteiden elementissä ja vajoamaan syvälle toistuvien emootioiden syövereihin, joista valtaosa on mielen kuvittamaa harhakuvaa. Pelkotilat ovatkin nyt tarkemman läpivalaisun arvoisia, sillä hallitsematon pelko toimii ikävänä tartuntapintana, joka ahnehtien ruokkii itseään vetämällä vain uusia pelon aiheita ja juuria lähelleen.
Pelko eristää ja kapseloi, mutta Koiran perusenergia on sydämen voima, jolla on kyky käsitellä pelko hallituksi voimavaraksi sanoittamalla ja antamalla sille muodon. Sitä voi kuvata myös rakkaussuhteen muodostamiseksi kyseiseen pelkoon pukeutuneeseen energiaan. Se että toivottaa jokaisen hetken tervetulleeksi sellaisenaan huolimatta sen laadusta, ja pyrkien näkemään sen mieluimmin ystävänä kuin vihollisena, on aina positiivinen lähtökohta riisua pelolta naamio ja nähdä sen todellinen viesti, mitä se haluaa sanoa meille, mitä kohtaa koskettaa meissä.
Joskus pelko kuten surukin osoittaa kohtaamispaikan jollekin meille tärkeälle, jota on uskallettava katsoa kohti. Väistäminen on niiden kohdalla vain väliaikainen vaihtoehto. Koiran pörhistynyt olemus ja päättäväinen katse kertovat johtajuuden tietoisesta ottamisesta, joka ei määrää vaan lähinnä hyväksyy ja on läsnä omana itsenään. Sen uskollisuuden aiheet kumpuavat asenteesta elämää kohtaan. Olennainen osa tuota asennetta on oman sydämen äänen kuunteleminen ja lojaalius unelmille.
Terveisin
Maya-astrologi Esa Hyppönen
