Itsevallitsevan Maan yhä pitenevään päivään lisävaloa vuodattaa taivasta majesteetillisesti hallitseva täysikuu. Se ikään kuin rakentaa prologia matkallemme kohti vuoden valoisinta päivää eli kesäpäivän seisausta. Luonto on nyt herkimmillään, vaikka pohjoiset tuulet ovat pitäneet kelin kylmänä. Tzolkinissa pohjoinen vallitsee vielä pitkään eräänlaisena henkisen ilmaston olomuotona, koettaen lyödä jäitä hattuun tilanteiden kärjistymisen tai ylikuumenemisen välttämiseksi. Viime viikkoon asti siitä tuntui huolehtivan myös säätila.
Maa on suunnanetsijä ja myös sen osoittaja, vaikka tuntuukin usein itse olevan pois kartalta. Tämä on tosin näennäistä, eikä ympäristö näistä mahdollisista hapuiluista tule aina edes tietoiseksi, sillä karttaa tärkeämpänä Maa pitää itse päämäärä ja sen tiedostamista. Ja jos yksi tähtäin tulee saavutetuksi tai se mystisesti vain katoaa näkyvistä, uusi kohde on jo pian tämän synkronismeja etsivän aistinavigaattorin tähtäimessä. Sulateltavaa voi tosin riittää pitkäksi aikaa, sillä väärässä olemisen tunnustaminen on tälle merkille vaikeaa. Tässä kohtaa Itsevallitsevan Maan energiat muistuttavat meitä mielikuvituksen laajentamisen tärkeydestä ja hajoamattomuudesta esteiden edessä. Maa voi hyvinkin jäädä kamppailemaan periksiantamattomuuden ja luovuttamisen tunteiden välille.
Mielikuvien virrasta nousevien tavoitteiden runsaus on joskus niin suuri, että niiden realistiset toteutumisen mahdollisuudet jäävät halujen ja toiveiden kilpajuoksussa pieniksi. Epäonnistumisen tunteet voivat silloin tulla tutuiksi, varsinkin jos mielipiteistään on pitänyt kiinni liian pitkään ja olosuhteissa ehtinyt tapahtua ennakoimattomia muutoksia. Maan vuodattama realismi voi siis olla muottiin lukkiutunutta, mutta syvimmän alhonkin vallitessa sen toiveikkuuden perustat yleensä pitävät. Tiukoissa paikoissa ratkaisun avaimet voivat löytyä joustavuuden ja luovan muuntautumiskyvyn avulla. Tässä Kuu on Maan hyvä ystävä ja liittolainen, jonka tuki voi uudelleen kytkeä yhteydet elämän valoa tuoviin aspekteihin. Tämä tarkoittaa tosiasioiden ja tunteiden tasaveroista kohtaamista, eräänlaista synteesiä, jolla kokonaisuutta voidaan tarkastella objektiivisesti, ilman ylilyöntejä.
Minulle Maan symboliikka on henkilökohtaisesti muistuttanut, että elämä on vain hetki. Hetki, joka on tullut jostain juuri tähän, ottanut muodon, ja pian jo valmis matkaamaan eteenpäin suureen tuntemattomaan. Näistä hetkistä koostuva ajannuoli on ohikiitävä jatkumo, jonka sisältöä mielellään nimeämme niin henkilökohtaisten, kuin kulttuurillisten tottumustemme mukaan. Tästä nuolesta saamamme osumat ovat meille rakkaita ja tärkeitä asioita, joita elämä itse haluaa kirjoittaa kauttamme maailmaan. Tässä mielessä olemme aina jossain määrin ajan lapsia. Se muokkaa meitä niin kauan, kunnes olemme valmiit ottamaan vastuun omasta todellisuudestamme ja sitä kautta vaikuttamaan myös aikaamme.
Usein vain unohdamme, että ajannuoli ei itse edusta olevaista kuin pienen välähdyksen verran, luomisen aihioon verrannollisena modulina. Luomisen toteutuksen mahdollistuminen vie lineaarisella voimallaan eteenpäin, jolloin helposti kadotamme kokemuksen nyt hetkestä, sen kaikki olemisen vaatimukset ja ratkaisut jo sisältävänä ja täyttävänä vastauksena ongelmiimme. Vaikka tällä jatkumolla on luonnollinen eteenpäin työntävä olemus, on siinä mahdollista pysähtyä menneisyyden asemille fiilistelemään, ja jopa jämähtää pidemmäksikin hetkeksi, mutta itse historiaa piirtävää ajan mittatikkua emme voi pysäyttää.
Kiire, joka hetken sisältöä täyttävällä ja todeksi elävällä yksilöllä on usein kumppaninaan, hiipuu yleensä hiljalleen kokemusten ja iän karttuessa. Vaikka elämä opettaa, osaa se myös armahtaa. Fyysiset juuret antavat pohjan tarvittaville kokemuksille ja turvaa elämän fyysisten lainalaisuuksien tuntemisella, mutta näilläkään ei ajannuoleen juuri vaikuteta. Kuitenkin ajan kokijan elämänkaariajattelussa voi tapahtua merkittäviä muutoksia, mitä enemmän aikakäsityksen todellinen luonne hänelle avautuu. On tiedostettava myös olemassaolon näkymättömämpien lainalaisuuksien ja henkisten juurien olemassaolo, sillä vain näiden avulla voimme hallita omaa aikaamme ja sitä henkistä ja fyysistä tilaa, jossa luomistyö joka hetki tapahtuu.
Maan navigaattorit tarjoavat nytkin monia risteäviä ja säteittäisiä suuntia seurattavakseen ja niitä kaikkia voidaan käyttää menestyksekkäästi hyväksi, mutta jokaisella on silti omat ajan lineaarisia korkeuskäyriä myötäilevät reittinsä.
Ilman menneisyyttä et olisi tässä. Miksi et siis luottaisi tulevaisuuteen ja todistaisi sitä elämällä hetkessä!
Maya-astrologi Esa Hyppönen
