Viisi päivää kestävää vuodenajan päätösjaksoa hallitsee Spektraali Koira. Sen tehtävänä on sulkea vuodenaikaperiodi ja sitoa sen keskeisimmäksi noussutta sisältöä vallitsevalle tietoisuuden tasolle. Epävarmoilla tai pelkkien toiveiden varassa olevilla asioilla ei ole etenemisen edellytyksiä. Portinvartijan ominaisuudessa Spektraali Koira hajottaa ja seuloo niitä elämänaineksia, joita jakson aikana on saatu ja otettu käsiteltäväksi, siksi asiat voivat onnistuakseen vaatia konkreettista pudotuspeliä. Omaksi koettu määrätietoinen työ toki palkitsee tekijänsä, mutta niidenkin kohdalla rima on asetettava riittävän ylös. Selvästi raakile-asteella olevien juttujen on hyvä antaa kypsyä rauhassa. Nyt voimaa kannattaa sitoa vain parhaimpiin ja kehityskelpoisimpiin ideoihin.
Matkallekaan ei voi pakata aina mukaan kaikkea haluamaansa. Ylimitoitetulla ulkoisella varustautumisella voi olla vain häiritsevä vaikutus matkan tekemiseen, päämäärän saavuttamisesta puhumatta. Jotta eteneminen oikeasti olisi mahdollista, on luotettava omaan arviointikykyyn ja siihen, että valmiudet ratkaisujen tekemiseen ovat oikealla hetkellä käytettävissä. Tulevaisuutta luodaan tässä hetkessä, joten tulevasta ei kannata rakentaa liian valmista kuvaa. Mieli vie sinut sinne yhtä helposti kuin menneisyyteenkin, mutta samalla nykyhetkestä voi muodostua tyhjiö, jolta ponnistaminen käy mahdottomaksi.
Tämän jakson aikana voit toki tiedostaa kokemuksesi, välittämättä onko näihin sisältynyt ikävältä tuntuvia asioita. Epäonnistumisen arvo on usein suurempi kuin onnistumisen. Kaikista turhautumista ja epäoikeudenmukaisuutta tuoneista ajatuksista irtautumiset kuvaavat tämän lyhyen vuodenaikajakson ydinteemaa. Jätä ne. Tuota painolastia ei ole syytä kantaa pidemmälle.
Tuoksut muistojen herättäjinä
Aistikentässä huomionarvoisia impulsseja on jo jonkin aikaa antanut hajuaisti. Se seuloo ilma-elementin rajoja tunnustamattomia nyansseja mielen kategorisoitavaksi. Suuntia ja asemia tunnustellaan oman aistimuskokemuksen perusteella. Epämiellyttävän ja miellyttävän rajat saattavat sekoittua ja muuttaa menneisyydessä niihin lukittuja tuntemuksia. Tuoksut, ilmamassat ja ajatusenergiat ovat kuin tuulenkaltaisesti liikkuvia kollektiivisia pyörteitä, joilla voi olla erityinen vaikutus niiden kokemuskentässä olijaan. Tuoksut ovat myös voimakkaita muistijälkien voimistajia. Näiden hiljaisten signaalien havaitseminen edellyttää kuitenkin aina jonkin aisteista pysähtymistä, läsnäoloa.
Elämän runsaus on aistittavissa kesän tuoksuissa. Luonto kutsuu ja on syvyydessään avoinna kaikille. Luonnossa kaikella on oma paikkansa, aikansa ja merkityksensä muille kokonaisuuden osana. Elämän menestyksekkään ilmentymisen ja kasvun estyessä, tulee tämä potentiaali ennemmin tai myöhemmin esiin jostain muualta, tarkoituksenmukaisiin muotoihin ja tapoihin pukeutuneena. Tässä luonto ei tunne ihmismielen kaltaista epäonnistumista, joka jatkuvasti tuntuu kamppailevan hyvän ja pahan, sopivan ja sopimattoman ja onnistumisen ja epäonnistumisen välimaastossa. Tässä meitä kehotetaankin tekemään itsetutkiskelua oman henkilökohtaisen lähestymiskulmamme suhteen. Pystymmekö nauttimaan ja hyväksymään ympärillä sykkivän elämän monimuotoisuuden, sen muodot ja muuntumisen tarpeet?
Sanotaan, että kauneus on katsojassa itsessään ja tässä hetkessä se korostuu vallitsevassa aistielimessä eli nenässä. Mihin se siis osoittaa? Onko suunta selvillä? Nokka pystyssä ei kuitenkaan kannata kulkea, eikä tiirailla arvostelevasti nenänvartta pitkin. Muuten jää paljon näkemättä ja aistimatta. Tottumusten luomasta sitovasta itsekontrollista vapautuminen on nyt ainoastaan hyväksi. Tee tilaa myös muille ja kannusta. Omaehtoisten ratkaisujen on päästävä liikkeelle ilman reunaehtoja. Voit koutsata, mutta älä kontrolloi!
Maya-astrologi Esa Hyppönen
