23.7.17 alkaneella lohikäärmejaksolla herätteitä antaa nyt kuuloaisti. Edellisen kerran kuuloaistia testattiin reilut neljä kuukautta takaperin, jolloin olimme matriisin feminiinisemmällä ja vastaanottavammalla puolella. Nyt selvästi maskuliinisemmassa ilmapiirissä äänimaailmojen energiat latautuvat voimallisemmin, suoraviivaista ilmaisua ja suuntaa hakien.
Suurin osa ihmisten välisestä kommunikaatiosta tapahtuu äänten välityksellä, siksi varsinkin oman äänen kuuluvuuteen kannattaa jakson aikana kiinnittää huomiota. Maailman moniäänisyydessä ei ole helppoa erottua ja saada omaa viestiään perille, silti jokaisella äänellä on oma oikeutettu paikansa kokonaisuuden osana. Ääniksi puetuilla ajatuksillamme luotaamme edessä avautuvaa aikaa ja avaruutta. Näin voimme tutkia kuinka äänemme resonoivat ympäristössä ja mistä suunnasta voimme vastaanottaa positiivista vastakaikua. Saatujen palautteiden myötä voimme myös testata ja hioa minäkuvamme raameihin kiinnijääneitä kipukohtia.
Karttaa piirretään nyt taajuuksia ja äänen värejä tunnustellen. Mitkä korviin kantautuvat asiat miellyttävät ja mitkä ärsyttävät? Monia häiriötekijöitä on liikkeellä ja ne koettavat järkyttää uskoa omien ajatusten ja pyrkimyksien oikeellisuudesta. Tämän tyyppisissä tilanteissa omaa reagointia kannattaa seurata, niin kritiikin vastaanottamisen kuin omien vasta-argumentteja esittävien kommenttien kohdalla. Voitko hahmottaa sen rauhanomaisen taajuuden, jolla viestit varmimmin menevät perille oikeassa muodossa? Volyymia lisäämällä asiat harvoin selkenevät, mutta joskus huomion kääntäminen ajankohtaiseen aiheeseen voi vaatia äänen kohottamista yli vallitsevan taustahälyn.
Kommunikaation haasteet saattavat tulla jakson aikana esiin laajalla rintamalla. Itseilmaisussa kieli ja puhe ovat ymmärretyksi tulemisen keskeisempiä välineitä, mutta eleiden tai kosketuksenkaan merkitystä ei pidä nyt unohtaa. Varsinkin ristiriitaisuudet sisäisen ja ulkoisen olemuksemme välillä luovat herkästi riitasointuja ja vaikuttavat ilmaisun selkeyteen. Vaikka ajatukset olisivatkin jo jäsentyneet, ovat sanat aina rajallisia ja tulkinnanvaraisia. Saatamme lähes automaattisesti suodattaa pois sellaista, jota emme halua kuulla tai sanoa, varsinkin jos se on ristiriidassa oman mukavuusalueemme suhteen. Voimme ajatella säästävämme voimia sulkemalla asioita ulkopuolellemme, mutta todellisuudessa vain hukkaamme niitä. Mitä pidemmälle kehityksen puolapuilla nousemme, sitä selkeämmäksi kasvaa myös ymmärrys siitä, ettei maailmassa ole ulkopuolisia. Silti kulutamme tämän tyyppiseen valikoivaan ajatteluun valtavasti aikaa ja energiaa.
Väärinymmärrystä voivat nyt aiheuttaa yhtä paljon selitysten runsaus kuin niiden niukkuuskin. Huomiota kannattaakin kiinnittää verbaalisen sanoman lisäksi kehonkieleen, katseisiin, eleisiin, tekoihin, eli siihen kokonaisuuteen jolla informaatiota välitetään. On myös hyvä miettiä millaisin tehokeinoin sanomaansa tuo julki. Joissain tilanteissa kuiskauskin voi olla huuto. Anna hiljaisuudelle tilaa, sillä juuri sinne äänet syntyvät.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
