Tzolkiniin pohjautuvista moderneista kalenterisovelluksista levinnein lienee kuukalenteri, joka nimensä mukaisesti seuraa 13 vuosittain toistuvaa kuunkiertoa. Sen tarkoitus on toimia ajan lineaarisuuden takana vaikuttavan moniulotteisen ajan mallina ja tahdistajana. Kolmeentoista tasamittaiseen 28 päivän kuukauteen ja yhteen vuoden taitteeseen sijoittuvaan vihreään päivään jakautuen, kuukalenterin seuraaminen voi lähentää meitä luonnonmukaisempaan ajantajuun ja sen syklisen luonteen ymmärtämiseen.
Kuukalenteri on ennen kaikkea rauhankalenteri ja ulosmenoväylä ajan mekanisaatiosta kohti galaktisperusteista aikakäsitystä. Mayoille ajan lineaarinen funktio oli vain yksi käytännönelämää ja olemista raamittava alusta. Käsitys ajan säteittäisestä olemuksesta oli keskeinen osa kosmista järjestystä, jonka osaksi he itsensä ja asuinsijansa tunsivat. Yhä edelleenkin tämä nyt-hetkeen keskittyvän kosmologian omaksuminen on läsnäolemisen ja sen mahdollistaman itsekehityksen perusta.
26.7 käynnistyvän kuuvuoden kuukaudet etenevät mayojen 13 portaisen eläinrataperiodin mukaan. Kuukaudet nimetään järjestyksessään seuraavasti: LEPAKKO, SKORPIONI, PEURA, PÖLLÖ, RIIKINKUKKO, LISKO, APINA, HAUKKA, JAGUAARI, KOIRA, KÄÄRME, KANI, JA KILPIKONNA. Kristalli Siemenen vuoden energiat läpi käyvät kaikki nämä 13 vaihetta matkalla täydellistyvään kukoistukseensa.
Kuuvuoden aloittamisen kunnian saa siis lepakon kuu, jossa olemme aikavälin 26.7–22.8. Lepakko tunnetaan yön eläjänä ja pohjolan valoisaa kesää vasten tämä ainoa lentävä nisäkäs luo vahvaa kontrastia. Kautta aikain sitä on kammoksuttu niin ulkomuotonsa, kuin erityislaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi. Myös vampyyri assosiaatiot elävät lepakoissa vahvana, vaikka alle 30 % tästä suurilukuisesta lajista käyttää ravinnokseen verta. Mielen luoma illuusionaarinen kuva pimeydessä liikkuvasta pahuuden ilmentymästä on kuin heijastus ihmisen itsensä sisällä vellovasta pimeydestä, jota ei ole kyetty vielä kohtamaan valon kumppanina. Juuri näistä sisäisten pelkojen kohtaamisesta ja oman totuuden löytämisestä kuuvuoden aloittavassa kuukaudessa on kyse.
Tietty takaperoisuus leimaa lepakon periodia. Päämäärän magneettisuus voi väläyttää lopputulokset mielikuviksi, jo ennen kuin koko prosessi on edes käynnistynyt. Kun kaavamaisuudet alkavat ärsyttää, tavanomaisuuksien rikkominen onkin yhä tehokkaampi väline uusien näkökulmien avaamiseksi. Luonnollinen elämänrytmi kiehtoo ja voi selittämättömillä tavoilla avata herkkiä vaistonvaraisia yhteyksiä ympäristöön. Tutkalle kuvaa piirtävät etenkin näkymättömien hierarkioiden jäykistämät suhteet ja rakenteet, jotka byrokraattisuudessaan ovat jähmettäneet asioita liian tarkasti määriteltyihin muotteihin. Liikkumavaraa tarvitaan ympärille nyt enemmän, jotta ravistelua voi tehdä. Havahtuminen kielteisesti vaikuttavien ja paikalleen sitovien energioiden olemassaoloon on myös avain niistä irtautumiseen.
Lepakon kuu voi näyttää kuinka vaikeaa jonkin asian muuttaminen on, jos muutos ei ensin tapahdu muutosta hakevan muodon itsensä sisällä. Ketään ei voi pakottaa muuttumaan, vaikka argumentit olisivat täydelliset. On siis kyettävä tulemaan toimeen muiden kanssa, vaikka heidän ratkaisut olisivat omasta mielestä vääriä. Jos kyseiset asiat jäävät hiertämään ja myrkyttämään mieltäsi, tiedät osoitteen akuuteimmalle muutoksen kohteelle. Se löytyy peilistä. Et ole enää tilanteen tarkkailija, vaan uhri, joka jatkaa kärsimystä havaittuun epäkohtaan samaistumalla, siihen toistuvasti palaamalla. Näissä tilanteissa tarvitaan lepakon ketteryyttä ja tilannetajua väistää ne paikat, joissa ei ole juuri sillä hetkellä mahdollisuutta vaikuttaa asioiden kulkuun. Joillekin tilanteille ja jutuille on vain hyvä antaa aikaa ja pitää oma pää kylmänä.
Nyt nautitaan myös elämänmaljasta ja kuunnellaan veren kohinaa ja viettien hiljaisia signaaleja. Luottamus vaistonvaraisiin ratkaisuihin on nousemassa korkeammalle tasolle. Lepakonkuun syke onkin nopeaa ja eloisaa, rohkaisten ottamaan selvää epävarmuuksiin puettujen asioiden aitoudesta. Se kaikuluotaa suoraan tunteisiin, hakien täyttymystä sosiaalisten kontaktien ja yhteisöllisten kokemusten kautta. Oma tila ja paikka jonkin suuremman kokonaisuuden sisällä on sisäistettävissä.
Kuuntele vastakaikuja, joita elämän rakenteet palauttavat ponnistelujesi tuloksena takaisin ja luo karttaa edessä olevista karikoista. Turvallinen väylä voi olla kapea, mutta se on varmuudella olemassa. Huomaa, että olosuhteiden muodostamat esteet eivät ole vain kiusaksi asetettuja harmeja, vaan mahdollisuuksia avaavia ponnahduspintoja tien raivaamiseksi omille vahvuuksille sopiviksi.
Maya-astrologi Esa Hyppönen
